Suomen yleiskartta 1864-1873

Karta öfver Finland on Suomen yleiskartan ensimmäinen laitos vuosilta 1864-1873. Autonomisen Suomen maantieteelliset kartoitukset vauhdittuivat 1840-luvulla, jolloin Ruotsin vallan aikainen kartasto alkoi vanhentua. Päämaanmittauskonttorin maantieteellisten kartastojen ohjelman mukaan alettiin vuonna 1841 pitäjänkarttoja ja kihlakunnankarttoja yhdistelemällä valmistaa uutta yleiskarttaa. Yhteensä 30 karttalehteä käsittävä yleiskartta laadittiin mittakaavaan 1:400 000. Kunkin karttalehden koko oli 505 mm x 420 mm. Väreinä käytettiin mustaa (pohjakuviot ja nimistö), sinistä (vesistöt) ja ruskeaa (tiet ja vedenjakajat). Osa ensimmäisestä karttapainoksesta väritettiin käsin sekä korostettiin punaisella, keltaisella ja vihreällä värillä läänien, kihlakuntien ja pitäjien rajat. Kartaston ensimmäiset lehdet F3, F4 ja F5 painettiin vuonna 1864 ja viimeiset Pohjois-Suomea ja Lappia koskevat lehdet vuonna 1872. Suomen yleiskartta edusti eittämättä aikakautensa huipputasoa kansainvälisessäkin vertailussa ja se palkittiin ilmestymisvuonnaan 1873 Wienin maailmannäyttelyssä. Yleiskartan lehdistä saatettiin ottaa aika ajoin uusia ajan tasalle saatettuja painoksia, joiden painoaika on yleensä merkitty kartan alareunaan. Yleiskarttaa on julkaistu myös useita kertoja karttakirjana.

Teksti: Heikki Rantatupa